Sano Ei, turhille päähän kohdistuville iskuille
ja päävammoille urheilussa.
ACT Head Impact Tracker. Because you should know. #heisACTingonit
ACT Head Impact Tracker. Because you should know. #heisACTingonit
Toistuvia päähän kohdistuvia iskuja tapahtuu monissa eri urheilulajeissa, eri tasoilla, ikäluokissa ja kaikille sukupuolille. Päähän kohdistuvat iskut eivät ole vain muutamien urheilulajien, kuten amerikkalaisen jalkapallon, nyrkkeilyn, jääkiekon tai rugbyn erityinen ongelma. Päähän kohdistuvat iskut ovat yhtä lailla läsnä esimerkiksi jalkapallossa, koripallossa, käsipallossa, salibandyssä, pyöräilyssä, luistelussa, scoottauksessa, skeittauksessa, ratsastuksessa, alppilajeissa, moottoriurheilussa ja monissa, monissa muissa.
Päähän kohdistuvat iskut urheilussa voivat aiheuttaa
tapaturmaisen aivovamman tai myötävaikuttaa
erilaisten aivosairauksien syntyyn. Niihin ei ole
parantavia hoitoja tai lääkkeitä.
Ennaltaehkäisy on avainasemassa.
Ja se alkaa ja sitä tehdään tiedolla.
SIKSI ME KEHITIMME ACT HEAD IMPACT TRACKERIN.
On melko yksinkertaista tehdä urheilusta terveellisempää, turvallisempaa ja hauskempaa.
Nämä ovat kolme vaikuttavaa asiaa päähän kohdistuvissa iskuissa:
1. Iskujen lukumäärä
2. Iskuissa vaikuttavat voimat (voimakkuus)
3. Iskujen useus (läheisyys toisiinsa)
Vähentämällä näitä kolmea asiaa läpi koko urheilu-uran, voit vaikuttaa positiivisesti urheilijan terveyteen, hyvinvointiin ja suorituskykyyn lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.
Ja kyllä, juuri sinä voit tehdä sen. Ota avuksi ACT Head Impact Tracker ja sen keräämä tieto.
Kohdistuiko päähän isku? Kuka sai päähän kohdistuneen iskun? Millaiset voimat iskussa oli, kuinka kova isku oli? Milloin isku tapahtui? Mikä on iskuhistoria, milloin ja kuinka monta päähän kohdistuvaa iskua on tapahtunut? Milloin viimeksi päähän kohdistui isku? Mikä on iskujen aikaväli? Kuinka usein päähän kohdistuvia iskuja tulee? Kuinka monta päähän kohdistunutta iskua on tullut tänään/tällä viikolla/tässä kuussa/tällä kaudella?
Ei ole yhtä absoluuttista turvarajaa, jonka voisi määrittää kaikille käyttäjille käyttäen lineaarikiihtyvyyttä (g-voima), kulmanopeutta (rad/s), tai iskun g-kuormaa. Monissa tutkimuksissa alle 40 g:n kiihtyvyyden/hidastumisen ei ole katsottu aiheuttavan pysyviä vaurioita, tästä voidaan johtaa oletus, että pysyvän vaurion todennäköisyys alkaa kasvaa 40-60 g:n ja sitä kovemmissa iskuissa. Tämä koskee yksittäisiä iskuja.
Nyrkkisääntö: Mitä kovempi voimakkuus iskussa on, sitä suurempi todennäköisyys, että vaurioita syntyy.
Tapaturmaiset aivovammat ja aivotärähdykset ovat luonteeltaan kumulatiivisia, eli kertyviä. Jopa lievät aivotärähdykset voivat johtaa vakaviin pitkäaikaisiin ongelmiin, erityisesti jos urheilija palaa liian pian takaisin urheilun pariin tai hänellä on takanaan aiempia aivotärähdyksiä. Vammat voivat myös myötävaikuttaa esimerkiksi glioman (aggressiivinen aivosyöpä) syntyyn. Tutkimukset viittaavat myös siihen, että toistuvat päähän kohdistuvat iskut saattavat aiheuttaa hitaasti kehittyviä ja kumulatiivisia muutoksia aivoissa ilman aivotärähdyksiäkin. Esimerkiksi entisilläjalkapalloilijoilla on havaittu merkittävästi muuta väestöä useammin esim. dementiaa ja Alzheimerin tautia.
Nyrkkisääntö: Aivot tarvitsevat aikaa ilman iskuja palautuakseen ja parantuakseen.
Vertaamalla pelaajien tietoja toisiinsa ja yhdistelemällä tietoja, saadaan entistä enemmän tietoa jonka avulla voidaan vaikuttaa urheilijoiden terveyteen, hyvinvointiin ja suorituskykyyn: Ketkä pelaajat ovat suurimmassa riskissä (kenellä on eniten iskuja / kovimmat iskut / useimmin iskuja)? Millä pelipaikoilla saadaan enemmän iskuja? Kuka näillä paikoilla pelaavista saa eniten iskuja verrattuna toisiin samoissa paikoissa pelaaviin? Mitkä ovat riskialttiimpia tapahtumia kentällä? Mitkä harjoitukset aiheuttavat eniten kuormitusta ja miten niitä pitäisi muokata? Miten parantaa henkilökohtaisia tekniikoita ja lihaskuntoa, jotta päähän kohdistuva iskukuormitus vähenisi? Mitkä ovat joukkueiden väliset erot, missä on suurin tarve toimenpiteille? Mitä toimia, rajoituksia ja menettelytapoja tulisi soveltaa pään iskukuormituksen vähentämiseksi? Noudatetaanko rajoituksia ja menettelytapoja (esim. puskujen lukumäärä, iskujen voimakkuus, urheilijan poisto kentältä törmäyksen jälkeen, jne.)? Ovatko sovellettavat rajoitukset ja menettelytavat tehokkaita ja onko iskujen lukumäärän, voimakkuuden, tiheyden jne. trendit laskevia?